Etsin rytmiä, jossa vereni virtaa kaikkien aikojen kanssa. Huomaamatta alan hengittää sen mukana ja olen läsnä mutta kauniimmin. Tuntemattomien ihmisten intohimo valuu lävitseni. Kasvan kiinni syvälle sitkeiden juurakoiden ja kivenlohkareiden täyttämään multaan.
Sinä näet kuvia, joissa yksinäinen muovituoli seisoo vanhan lehmuksen juurella ja me muutumme siksi pariksi, jonka jalat liikkuvat täsmälleen samaan tahtiin.
Sinun kuvasi, minun rytmini.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Avainsana: rakkaus
Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi
Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi. Katselen itseäni, kun sinun kätesi irrottaa sitä säie kerrallaan, ja hitaasti mutta vääjäämättömästi minä nousen, nousen.Selkäni taipuu kaarelle. Hengitän ohutta ilmaa, sinun ilmaasi. Vähitellen unohdan pitää kiinni.Ja jonakin salattuna hetkenä kirjahyllyni kirjoista katoavat sanat ja huoneeni vaihtavat järjestystä.Sinkoudun avaruuteen, joka on tuhansia värejä ja lauluja, joita ei ole koskaan laulettu.Ja minä näen enää sinun kasvosi.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Tartun kynään viimeisenä
Tartun kynään viimeisenä. Juon kahvia.
Tuo minulle paperia niin kirjoitan sinut puhki, märäksi.
Viipyilen kirjaimissa, talven loppuhetkissä, reidelläsi.
Hidastan.
Annan kevään ottaa, mitä keväälle kuuluu.
En omista sanoja. En hallitse matkaa. Jalkani ovat toisen.
Kuljetan sormeani. Haukon ilmaa. En voi ymmärtää.
Juokset purona luokseni. Ihmettelen. Äänesi tuo kesän.
Minä olen yö lämmin ja valoisa.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sanot keväämme
Sanot keväämme
ja minussa alkaa tulvia.
Minun routani sulaa ja valuttaa vesiään sinun ylitsesi -
ryöppyävä, rajaton, pakahduttava vuo.
Minä antaudun sille ja
vihdoinkin näen:
sininen
sininen
on minullekin taivaan väri.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Tämä ilta
Tämä ilta
kasvot, vedet, jotka kuljettavat
hanget piiloon, silmien toiselle puolelle.
tämä ilta, haavat, käsien huuto,
talvi, jäät, jotka putoavat
varomattoman syliin ja vaativat oikeuksiaan.
Tämä ilta tuo huomisen aamun,
sarastuksen ja höyhenenkevyet ajatukset.
Tämä ilta unohtaa suuntansa.
Unohdan kädet, illan ja hetken.
Hautaan ajatukset kimpuksi sidottuna.
Hautaan illan kuvan ja liimaan sen seinälle
ennen kuin kysyn kuulumiset ja hymyilen.
Tämä ilta, tuoli, vesilasi, keväämme.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS