Avainsana: kevät

Tartun kynään viimeisenä

Tartun kynään viimeisenä. Juon kahvia.

Tuo minulle paperia niin kirjoitan sinut puhki,
märäksi.

Viipyilen kirjaimissa, talven loppuhetkissä,
reidelläsi.

Hidastan.

Annan kevään ottaa, mitä keväälle kuuluu.

En omista sanoja. En hallitse matkaa.
Jalkani ovat toisen.

Kuljetan sormeani. Haukon ilmaa.
En voi ymmärtää.

Juokset purona luokseni. Ihmettelen.
Äänesi tuo kesän.


Minä olen yö
      lämmin ja valoisa.
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS

Sanot keväämme

Sanot keväämme
ja  minussa alkaa tulvia.
Minun routani sulaa ja valuttaa vesiään sinun ylitsesi -
ryöppyävä, rajaton, pakahduttava vuo.
Minä antaudun sille ja
vihdoinkin näen:      
      sininen                
             sininen
on minullekin taivaan väri.
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS