Avainsana: minä

Seison keittiönpöydällä

Seison keittiönpöydällä.
Leivänmurut ratisevat jalkojeni alla.
Pöytäliinassa on tahroja.

Olen läpivalaistu torso.
Minulla ei ole ihoa.
Rankani hohtaa valkoisena
ikkunasta siilautuvan auringon valossa.

Kierrän hitaasti pöydän ympäri.
Annan sisäelimille nimiä.
Tutkin hermoratojen reittejä.
              Odotan.

Vaikka suljen silmäni,
en erota sydämeni lyöntejä.

Katson sinuun kuin peiliin

Katson sinuun kuin peiliin.
Kitisten ja naksahdellen rankani oikenee.

(Tämän ymmärtääkseen on tiedettävä:
minulla oli tapana painua huomaamatta kasaan,
mutta puhuin silti kovemmalla äänellä kuin monet niistä,
jotka vaivattomasti kantoivat itseään ja joiden liikkeissä
oli pehmeyttä ja minulle selittämätöntä helppouden tuntua.)

Olet lempeä ja tosi. Minä hengitän ja kuuntelen.
Jos käännän pääni vinoon, huomaan sen heti.