Kipu lyö kiilan

Kipu lyö kiilan minun ja maailman väliin.
Olen avaruuteni keskipiste,
josta kaikki tutkittu ja tuntematon loittonee.

Kaukaisilla planeetoilla ihmiset
tervehtivät toisiaan katujen vilinässä.
Suurien jalopuiden varjossa avataan viinipulloja
ja rottinkikoreihin pakattuja eväsrasioita.

Hotellihuoneiden viileissä lakanoissa
rakastavaiset vaipuvat kiihkeään syleilyyn.

Seison keittiönpöydällä

Seison keittiönpöydällä.
Leivänmurut ratisevat jalkojeni alla.
Pöytäliinassa on tahroja.
Olen läpivalaistu torso. Minulla ei ole ihoa. Rankani hohtaa valkoisena ikkunasta siilautuvan auringon valossa.
Kierrän hitaasti pöydän ympäri. Annan sisäelimille nimiä. Tutkin hermoratojen reittejä.              Odotan.
Vaikka suljen silmäni, en erota sydämeni lyöntejä.