Avainsana: Runotorstai
Kun ulkona myrskyää
Kun ulkona myrskyää ja ihmiset tappavat toisiaan,
voinko kirjoittaa runon? Minä kirjoitan runon.
Suljen ikkunan ja hymyilen, kun lepäät sylissäni.
Suljen television. Laukaukset eivät kuulu tänne.
Voinko kirjoittaa rakkaudesta? Kirjoitan rakkaudesta,
sinusta ja itsestäni. Lähden kävelylle. Ostan lehden ja
katselen niiden putoavan. Sinä uit. Minä kirjoitan ja kuulen.
Minä rakastan. Keitän sinulle teetä ja tiskaan.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Minä olen se
Minä olen se, joka on hän ja pysyy.
Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos.
En minä, mutta hän, josta kerron.
Hän on se, joka minä haluan olla tai
se joksi muututaan.
Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä
rakensin kaivon näköiseksesi. Minä,
joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä
lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki ja
ilmiliekit. Sinä olet kuva silmissäni.
Härkälintu ui ja me olemme se, joka on hän ja
pysyy. Yö tuo raukean aamun, koivut ja sen,
joka ei ole hän ja hymyilee. Sinä kirjoitat
runoa vierelläni ja nojaat selkäsi tyynyyn.
Minä voin nukahtaa. Härkälintu ui.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sidon yrteistä
Sidon yrteistä ja kesäyön
hennoista väreistä
seppeleen hiuksiini.
Kierrän sinun tulesi ympäri alasti
seitsemän kertaa
ja katson,
haluan nähdä.
Lähde on minulle syvä ja kirkas.
Maistun mintulle ja
rosmariinille ja tiedän:
Sinun silmäsi ovat
tulevaisuuteni kuva.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Älä odota aikaa
