Ääriviivat

Piirrän ääriviivat.
Piirrän, minkä aion ottaa.
Kirjoitan runon ihollesi.

Otan kuvan, kynän ja ääriviivat.
Puhallan lämpimiksi.
Otan sinut syliini ja kuiskaan.

Piirrän ääriviivat uudestaan.
Käden, jalan, korvan ja sen nipukan,
toisen korvan, huulet ja kaiken,
mitä niiden ympärillä on.

Matkalla Helsinkiin

Olen matkalla kaupunkiin. Ajaessa ehtii miettia asioita, runoutta ja kaikkea tulevaa. En tiedä, miksi mieleeni tuli kahvinporosi, niiden taitava leviäminen hankalasti siivottavaksi ja kaipaus.

Epäilen, että juuri kaipaus löysi sinut. Kirjoitit niin väkevästi kahvinporoista ja niiden huudosta. Epäilen, että kyseessä on ymmärrys kaiken pysyvyydestä, että ei ole mitään kaivattavaa. Samalla tavalla kuin suodatinpussin putoaminen jättää kaikki muut merkitykset taka-alalle. Kahvinporoja löytyy vielä viikkojenkin jälkeen.

Mietin myös lokkejasi. Miten ne huutavat voimakkaammalla äänellä kuin yksikään oma eläimeni. Toivoisin, että pystyisin kertomaan eläimistä kuten sinä lokeista. Minä yhä etsin reunaa, jolla istua ja kuunnella. Yritän myös keksiä, mistä löydät lokkisi. Ne vaikutavat kaupunkilaisilta. Omat lokkini ovat enimmäkseen hiljaa. Mieleni tekisi kysyä niiltä, mitä on tapahtunut. Epäilen, että ne ovat maaseudulla kasvaneita tai pienessä kaupungissa.

Tänään huoneet ovat hiljaisia. Ne ovat täynnä pyhää. Juuri se sai sinut mieleeni. Toivotan sinulle hyvää loppukesää ja mahtavia saalita. Minä luen. Lokkisi huutaa ja kahvinporot ovat yhä siivoamatta.

Oodi kesälle Saimaan rannalla

Kirjoitan vedestä, joka lyö rantaan. Vesi on aukeava nyrkki ja vaahtopäät sormet. Kerron kaikki tarinat nuotion äärellä. Täällä kliseet ryöppyävät jokaiseen säkeeseen ja rektiot unohtuvat. Minä olen tuulessa hiljaa. Sormet nuolevat kalliota.

Laineiden ja sormien lisäksi on äänet ja kosketus. Toiset kliseet, joiden äärellä herkistyy. Piste, jolloin etsii vihkonsa ja alkaa kirjoittaa ja toivoo, että tuuli puhaltaisi ajatukset paperille. Sormet tuovat kosketuksen. Tunteen, että on lähellä tai tarttuvat olkapäästä ja kuiskaavat hiljaa.

Luen teoriaa. Mikrokosmos on eilistä ja minotaurus vaikka molemmat ovatkin läsnä. Teksti vaatii  tämän päivän kuvan. Kuvan Saimaan rannalta. Heitän eilispäivän kuvilla vesilintua. Uikku älähtää.

On kesä ja sääret piilossa. Käsivarsiani en ole nähnyt hetkeen. Minua lämmittää kirja, vaatteet ja sinä. Kaikki aakkoset selitettynä auki. Kesä ottaa hitaasti ja Saimaa on kalaa täynnä. Syömme huomenna tai tänään. Syömme sormin. Syömme laineilla.

Laineet liplattaa. Tiedättehän. Vesi hyväilee, kun ui. Lokit nauravat ja uikkukin on antanut anteeksi. Närhi on yössä hiljaa. Minä kirjoitan. Istun tuolilla kalliolla. Ensyklopedia sanoo: Hiusten suojelu, Hjallis merellä, Hohtava karja, Holmberg Wilhelm.

Play

Istun laiturilla

Istun laiturilla ilman paitaa
tuntemattomien perheenjäsenten läsnäollessa.

Yritän päästä eroon itsestäni,
mutta jotkin hedelmät ovat minulle liian viisaita.

Mistä muusta minä kirjoittaisin? Sinä uit.
Sinut minä tunnen. Sinulle minä kirjoitan.
Syötän mansikoita ja sinä uit jälleen.

Käsket minua riisumaan paitani ja pelkäät,
että palan. Sinulle minä palan en hedelmille.
Jatka uimista. Minä soudan vierelläsi.

Play