VI

Lähettäkää minut Saimaalle.
             Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme
             alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta.
             Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot.

             Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet,
             värittömäksi haalistuneet kumisaappaat
             ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini  
             nuoruudessa näki Pariisin.

Lähettäkää minut Saimaalle.
             Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa
             sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa
             kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu
             kertoo uteliaalle mielelle ikiaikaisia,
             kiellettyjä salaisuuksia.

             Kutsukaa minut alttarille, jossa uudestaan
             ja uudestaan solmitaan auringon ja veden
             humalluttava, autuaaksi tekevä liitto.
             Unohtakaa minut sateeseen, jonka
             läpinäkymättömästä seinästä yksittäisten
             pisaroiden liikettä on mahdotonta erottaa.

Lähettäkää minut Saimaalle.
             Nimittäkää minua kasvien ja eläinten nimillä.
             Avatkaa silmieni eteen koko taivaankappaleiden
             ihmeellinen liike, pilvien ääretön ilmaisuvoima
             ja kaikki sinisen sävyt.

             Kantakaa eteeni paistettuja, keitettyjä, savustettuja
             ja suolattuja kaloja, pohjoisen auringon kypsyttämiä
             marjoja ja sieniä, jotka piiloutuvat tietämättömän silmiltä.
             Pehmittäkää kireät lihakseni heittämällä kosteita,
             koivulta ja tervalta tuoksuvia löylyjä, joiden hitaasti
             sietämättömäksi muuttuva nautinto saa täyttymyksensä
             aaltojen notkeassa syleilyssä.

             Avatkaa minulle narahtava ovi paksuista hirsistä
             rakennettuun aittaan, jossa raollaan olevasta ikkunasta
             kantautuva tuulen suhina sulattaa tietoisuuteni rippeet
             osaksi veden ja yön ääniä.

Lähettäkää minut Saimaalle.

 

 

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

Play

Oodi kesälle Saimaan rannalla

Kirjoitan vedestä, joka lyö rantaan. Vesi on aukeava nyrkki ja vaahtopäät sormet. Kerron kaikki tarinat nuotion äärellä. Täällä kliseet ryöppyävät jokaiseen säkeeseen ja rektiot unohtuvat. Minä olen tuulessa hiljaa. Sormet nuolevat kalliota.

Laineiden ja sormien lisäksi on äänet ja kosketus. Toiset kliseet, joiden äärellä herkistyy. Piste, jolloin etsii vihkonsa ja alkaa kirjoittaa ja toivoo, että tuuli puhaltaisi ajatukset paperille. Sormet tuovat kosketuksen. Tunteen, että on lähellä tai tarttuvat olkapäästä ja kuiskaavat hiljaa.

Luen teoriaa. Mikrokosmos on eilistä ja minotaurus vaikka molemmat ovatkin läsnä. Teksti vaatii  tämän päivän kuvan. Kuvan Saimaan rannalta. Heitän eilispäivän kuvilla vesilintua. Uikku älähtää.

On kesä ja sääret piilossa. Käsivarsiani en ole nähnyt hetkeen. Minua lämmittää kirja, vaatteet ja sinä. Kaikki aakkoset selitettynä auki. Kesä ottaa hitaasti ja Saimaa on kalaa täynnä. Syömme huomenna tai tänään. Syömme sormin. Syömme laineilla.

Laineet liplattaa. Tiedättehän. Vesi hyväilee, kun ui. Lokit nauravat ja uikkukin on antanut anteeksi. Närhi on yössä hiljaa. Minä kirjoitan. Istun tuolilla kalliolla. Ensyklopedia sanoo: Hiusten suojelu, Hjallis merellä, Hohtava karja, Holmberg Wilhelm.

Play