Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Tämä aamu on novelli, jossa me yhtäkkiä
olemme maailman ainoat ihmiset
ja näemme kaikki värit ensimmäistä kertaa.
Minä syötän sinulle mansikoita,
joissa maistuvat maan salaisuudet
ja auringon polte, mutta käärmettä emme näe.
Lopussa melkein umpeen metsittynyt tie
johtaakin kaupunkiin. Vielä emme sitä huomaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Sidon yrteistä ja kesäyön
hennoista väreistä
seppeleen hiuksiini.
Kierrän sinun tulesi ympäri alasti
seitsemän kertaa
ja katson,
haluan nähdä.
Lähde on minulle syvä ja kirkas.
Maistun mintulle ja
rosmariinille ja tiedän:
Sinun silmäsi ovat
tulevaisuuteni kuva.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Istumme pöydän ääressä ja odotamme hetkeä,
joka kertoisi hymystäsi,
siitä miten paljon välitämme,
kaikista hyvistä hetkistä ja kaikesta tulevasta.
Istumme ja odotamme, että kesä pääsee alulle,
että voimme osoittaa sormella taivaalle
ja sanoa: Aurinko on sinulle ja
kaikki puut ja niityt niiden ympärillä.
Istumme pöydän ääressä.
Perhonen lentää luokse ja kuiskaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä.
Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma,
etäinen rantaviiva.
Gunnar Björling sanoo: minä sinua
aina
ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa.
Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa.
Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun
ikuisesti.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Meri on nauruja ja tiirojen leikki. Eri väriset perheet syövät kummallisia eväitä ja ohitsemme kävelee liian kauniiden ihmisten loppumaton virta. Aurinko sulattaa rajat ja kuorii paljaaksi. Sinun kätesi lepää ihollani ja ääriviivani alkavat häipyä. Olen kämmenesi kokoinen. Kun suutelemme, kukaan ei enää näe meitä.Tilaa: Apple Podcasts | RSS