Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi

Todellisuuteni ympäri on sidottu vahva köysi.
Katselen itseäni,
kun sinun kätesi irrottaa sitä säie kerrallaan,
ja hitaasti mutta vääjäämättömästi
minä nousen, nousen.
Selkäni taipuu kaarelle.
Hengitän ohutta ilmaa, sinun ilmaasi.
Vähitellen unohdan pitää kiinni.
           Ja jonakin salattuna hetkenä
           kirjahyllyni kirjoista
                 katoavat sanat
           ja huoneeni
                 vaihtavat järjestystä.
Sinkoudun avaruuteen,
joka on tuhansia värejä
ja lauluja, joita ei ole koskaan laulettu.
Ja minä näen enää sinun kasvosi.
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS