Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
En tiedä näiden kasvien
luonteesta, niiden tavoista.
Käännän tuulelle selkäni,
että pysyn tasapainossa.
Lohdutan sinua paperilla.
Yritän ymmärtää.
Kellahdan ympäri ja minua
hyväilee kasvi, jonka nimeä en tiedä.
Poimin toisen voikukan ja
ojennan sinulle. Rakkaani, näistä
siemenistä alkaa uusi elämä.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Kahvikupin houkutus,
kolme kieltosanaa peräkkäin.
Kaikki hetket ovat omiani
En, en en. Minä rakastan sinua.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin? Voinko
välttää kliseet ja sanoa kauniita metaforia käyttäen,
että läsnäolosi tekisi tästä hetkestä täydellisen?
Minulle jää kahvinkeitin, telkkari ja rumia julisteita. Huoneeni
kaksi parisänkyä huutavat sinua. Kaksi sänkyä on kaipuuni
ruumiillistuma, kun illalla käyn niille nukkumaan yksinäni.
Mietin kummalla sängyllä ja millä puolella sinä nukkuisit ja
hetkeksi unohdan kaipuun, kunnes aamupalapöytään mennessäni
hovimestari kysyy, syönkö yksin.
Kaipuuni kuva on tuhansien kilometrien etäisyys, kahden
päivän hiljaisuus ja harmaa merkki Google Talkissa nimesi edessä.
Minulla on kaikki hyvin, mutta silti kaipaan luoksesi.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Tuon sinulle voikukkia. Puhallat ja
naurat, kun jahtaan siemeniä.
Liikutun joka kerta uudestaan siitä,
mitä me olemme, mitä me voisimme olla
ja siitä mitä me olemme, jos emme voi olla.
Selitän voikukat auki. Käännän kelloa, mutta
aika on meille hyvä ja kertoo vähän.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS