’me’ tekstit Kipinä ja ruoste -blogissa, sivu 4

Kun rakkaus tulee ulos

Kun rakkaus tulee ulos ja

pyörähtää ylösalaisin, kirjoitan
kolme sanaa ja suljen silmäni.

Luen sanat ääneen.

Otan kätesi käteeni, sormesi sormeeni
ja yhdessä olemme kuva, jota
toiset voivat ihmetellä.

Sinun sormesi

ja kasvomme ovat
molemmilta puolilta yhteistä omaisuutta.

Kukaan ei voi estää minua kirjoittamasta
Minä rakastan sinua.

Kasvoni ovat sinun ja sanani
paperilla ja korvissasi ikuisesti.

Shampoo ja pesuaine lattialla,

märkä pyyhe kuivumassa oksalla,

kahdeksan mukia kuivauskaapissa
punaisia, valkoisia ja sinisiä.

Kuvaan hitaasti ja harjoittelen kirjoittamista.

Etsin oman itseni näköistä tulevaisuutta.

Piano, kirjahylly ja sohva.
Olohuone, keittiö ja makuuhuone.

Metro, kävely ja juna.

Sinä näytit minulle kaikki käsiesi haavat ja lauloit kummallisia lauluja, joiden sanat ja sävelen muistit väärin, mutta minä ymmärsin ne oikein.

Nyt sinä sanot:
                suunnattomasti
ja minä riemuitsen sen totuudesta,
sillä meille mikään sana
ei ole liian suuri.

Minä olen nenä, suu ja
silmät. Vartalo on minun
ja sormesi, joka kulkee.
Minä olen sinun
ja aurinko!