Minä olen se

Minä olen se, joka on hän ja pysyy.
Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos.
En minä, mutta hän, josta kerron.
Hän on se, joka minä haluan olla tai
se joksi muututaan.

Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä
rakensin kaivon näköiseksesi. Minä,
joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä
lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki ja
ilmiliekit. Sinä olet kuva silmissäni.

Härkälintu ui ja me olemme se, joka on hän ja
pysyy. Yö tuo raukean aamun, koivut ja sen,
joka ei ole hän ja hymyilee. Sinä kirjoitat
runoa vierelläni ja nojaat selkäsi tyynyyn.
Minä voin nukahtaa. Härkälintu ui.

Play

Täydellinen tuuli

Täydellinen tuuli ja
jalkasi edessäni. Käteni.

Päärynä, muki ja
kaksi peittoa allamme.

Päällämme kahden männyn
kosketus, taivas ja
kolme valkoista pilveä,

joiden muodot kertovat
ensi kesästä.

Laituri ja rivi laivoja.
Tämä hetki ja lokit,
parvet ja suudelmasi

Loput eväät ja
tuima tuuli.

Play

Hengästyn

Hengästyn. Muoviämpäri, lapio,
talkkuna, kuollut kasvi, hiuksia.
Etsin kuvaa nojatuolin alta, näppäimistöltä.

Ajatukset juoksuttavat sormeni väsyksiin.
Kuvat pelästyvät ja karkaavat.
Jotta voin ymmärtää, minun on ensin kuoltava.

Joku toinen saa kirjoittaa auki tarkoitukseni.
Minulla ei ole kiire.

Play

Shampoo ja pesuaine lattialla

Shampoo ja pesuaine lattialla,

märkä pyyhe kuivumassa oksalla,

kahdeksan mukia kuivauskaapissa
punaisia, valkoisia ja sinisiä.

Kuvaan hitaasti ja harjoittelen kirjoittamista.

Etsin oman itseni näköistä tulevaisuutta.

Piano, kirjahylly ja sohva.
Olohuone, keittiö ja makuuhuone.

Metro, kävely ja juna.

Play

Minä olen aurinko: konttaan ja tavailen

Kävelin ennen kuin puhuin. Laulaa en osaa vieläkään. Olin ajatus, jota ei nähty tai kuultu. Olin elämäni ensimmäinen klisee. Katselen kirjasta kuvia. Olin kaunis lapsi. Nyt kuvat roikkuvat narulla ja odottavat ihailijaansa. Olen oman itseni näköinen menneisyys

Minä hukkaan konsonantit. Ostan hernekeittoa sadetakki päällä, vaikkei ulkona edes sada. Istun sohvallasi sadetakki päällä ja puhun hassusti. Sinä ääntelet kuin kissa. Olen allerginen, mutten äänelle. Minä urheilin ja riistin tulevaisuuden itseltäni. Lihoin ja huomasin olemattomuuteni. Yritin lukea, mutten ymmärtänyt. Minua väsytti. En rakastunut. En ollut kuin hiljaa. En jaksanut ihmetellä. Minua ei edes väsyttänyt. Valvoin yöt ja tuijotin ruutua, joka oli minulle kirkkaana vihainen. En ymmärtänyt.

Etsin täydellistä kuvaa ja minulle kerrotaan, ettei kuvia enää käytetä. Kaikki sanominen on nyt suoraa. Rikotaan perinteet eikä olla ennustettavia. Sanotaan, ettei ole ohjelmaa ja silti julistetaan, miten kaikki rajat rikotaan oikein. Olette ohjelmattomuudessanne jyrkempiä kuin kaikki ne, jotka ovat julistaneet tulemisensa. Minä tulen kanssasi joka ilta.

Mietin, miksei luonto puhu minulle niin kuin se muille puhuu. Miksen kuule heinien ääntä tuulessa? Miksen näe västäräkkiä rakentamassa pesää. Miksei kaikki tämä kiinnosta minua. Luonto on parhaimmillaan vitriinissä. Opin vähitellen pessimistiksi. Pessimistin elämä on hyvä. Odottaa, että saa yllättyä iloisesti, vaikkei oikeastaan odota eikä yllätykään. Ottaa vain vastaan. Hymähtää hiljaa tai huutaa, jos siltä tuntuu, miksi teitte niin.

Minä olen aurinko. Minuuteni on tai olen sinussa. Näet kuinka katoan ja ilmestyn. Minä näen kuinka vety loppuu ja aloitan kutistumiseni. Minusta tulee jättiläinen, punainen jättiläinen ja syön kaiken läheltäni. Nämä kuvat tekevät ajattelemisesta tuskaa. Nämä kuvat tuovat kliseen iholleni. Minä en halua satuttaa, mutten voi myöskään hallita itseäni. Tehtäväni on ennalta määrätty ja minä vain tottelen. En voi jättää tottelematta.

Joka aamu pohdin olemiseni merkityksen uudestaan. Minusta on kirjoitettu kirjoja, mutta en voi sille mitään, että näen itseni kauttasi. Ilman sinua ei ole minua.

Play