Margot

Margaret on kreikkaa ja Margo ranskaa.

Margot tarkoittaa helmeä.

Margot avaa oven, astuu sisään ja seisahtuu.

Hän haistelee ilmaa, yrittää muistaa.

Margotin peruukki on pesun jäljiltä raikas.

Hän seisoo paikallaan vielä pitkään.

Margaret on kreikkaa.

Margot tarkastaa huoneen katseellaan.

Hänen profiilinsa on ylväs.

Margo on ranskaa. Margot on helmi.

Keräät kaikki kyyneleeni

Keräät kaikki kyyneleeni.
Kirkkaimmilla kastelet
ikkunalaudan nuorta yrttitarhaa,
ja melkein heti huomaamme,
että hennon makeaan tuoksuun
sekoittuu kirpeitä, makua antavia sävyjä.

Samean veden kaadat varoen
suuren pensaan juurelle.
Se valuu hitaasti maakerrosten läpi –
ja jonakin kesänä ihmettelemme
kukkien syvää, erityisen puhdasta väriä.

VI

Lähettäkää minut Saimaalle.
             Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme
             alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta.
             Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot.
             Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet,
             värittömäksi haalistuneet kumisaappaat
             ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini  
             nuoruudessa näki Pariisin.
Lähettäkää minut Saimaalle.
             Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa
             sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa
             kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu
             kertoo uteliaalle mielelle ikiaikaisia,
             kiellettyjä salaisuuksia.
             Kutsukaa minut alttarille, jossa uudestaan
             ja uudestaan solmitaan auringon ja veden
             humalluttava, autuaaksi tekevä liitto.
             Unohtakaa minut sateeseen, jonka
             läpinäkymättömästä seinästä yksittäisten
             pisaroiden liikettä on mahdotonta erottaa.
Lähettäkää minut Saimaalle.
             Nimittäkää minua kasvien ja eläinten nimillä.
             Avatkaa silmieni eteen koko taivaankappaleiden
             ihmeellinen liike, pilvien ääretön ilmaisuvoima
             ja kaikki sinisen sävyt.
             Kantakaa eteeni paistettuja, keitettyjä, savustettuja
             ja suolattuja kaloja, pohjoisen auringon kypsyttämiä
             marjoja ja sieniä, jotka piiloutuvat tietämättömän silmiltä.
             Pehmittäkää kireät lihakseni heittämällä kosteita,
             koivulta ja tervalta tuoksuvia löylyjä, joiden hitaasti
             sietämättömäksi muuttuva nautinto saa täyttymyksensä
             aaltojen notkeassa syleilyssä.
             Avatkaa minulle narahtava ovi paksuista hirsistä
             rakennettuun aittaan, jossa raollaan olevasta ikkunasta
             kantautuva tuulen suhina sulattaa tietoisuuteni rippeet
             osaksi veden ja yön ääniä.
Lähettäkää minut Saimaalle.

 

 

Runo on osa Saimaa-sarjaa.

Play

Kaikki näkyvillä

Kaikki näkyvillä
   kaiken aikaa edestakaisin
       hermostuneet puut
kasvot, haarukka ja ei haarukka.
Kesken kaiken kaikki näkyvillä
   maisema ja ei maisema
kaikki näkyvillä.
Lapset ja pallo
       ei palloa
   pallo ja hot dog.
Maata ja ei maata
       näkyvillä kaiken aikaa.
   Kirja, juotava ja ei juotava.
Metsä, sen reuna ja nurmikko
   viltti ja ei viltti.
Nyt et mene sinne hiekkaan!
   Onko kylmä? Ja ei kylmä.
            Kuuma, kesä, järvi
            vene ja sukset.
Play