Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Margaret on kreikkaa ja Margo ranskaa.
Margot tarkoittaa helmeä.
Margot avaa oven, astuu sisään ja seisahtuu.
Hän haistelee ilmaa, yrittää muistaa.
Margotin peruukki on pesun jäljiltä raikas.
Hän seisoo paikallaan vielä pitkään.
Margaret on kreikkaa.
Margot tarkastaa huoneen katseellaan.
Hänen profiilinsa on ylväs.
Margo on ranskaa. Margot on helmi.
Keräät kaikki kyyneleeni.
Kirkkaimmilla kastelet
ikkunalaudan nuorta yrttitarhaa,
ja melkein heti huomaamme,
että hennon makeaan tuoksuun
sekoittuu kirpeitä, makua antavia sävyjä.
Samean veden kaadat varoen
suuren pensaan juurelle.
Se valuu hitaasti maakerrosten läpi –
ja jonakin kesänä ihmettelemme
kukkien syvää, erityisen puhdasta väriä.
Lähettäkää minut Saimaalle. Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta. Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot. Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet, värittömäksi haalistuneet kumisaappaat ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini nuoruudessa näki Pariisin. Lähettäkää minut Saimaalle. Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu kertoo uteliaalle mielelle ikiaikaisia, kiellettyjä salaisuuksia. Kutsukaa minut alttarille, jossa uudestaan ja uudestaan solmitaan auringon ja veden humalluttava, autuaaksi tekevä liitto. Unohtakaa minut sateeseen, jonka läpinäkymättömästä seinästä yksittäisten pisaroiden liikettä on mahdotonta erottaa. Lähettäkää minut Saimaalle. Nimittäkää minua kasvien ja eläinten nimillä. Avatkaa silmieni eteen koko taivaankappaleiden ihmeellinen liike, pilvien ääretön ilmaisuvoima ja kaikki sinisen sävyt. Kantakaa eteeni paistettuja, keitettyjä, savustettuja ja suolattuja kaloja, pohjoisen auringon kypsyttämiä marjoja ja sieniä, jotka piiloutuvat tietämättömän silmiltä. Pehmittäkää kireät lihakseni heittämällä kosteita, koivulta ja tervalta tuoksuvia löylyjä, joiden hitaasti sietämättömäksi muuttuva nautinto saa täyttymyksensä aaltojen notkeassa syleilyssä. Avatkaa minulle narahtava ovi paksuista hirsistä rakennettuun aittaan, jossa raollaan olevasta ikkunasta kantautuva tuulen suhina sulattaa tietoisuuteni rippeet osaksi veden ja yön ääniä. Lähettäkää minut Saimaalle.
Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Kaikki näkyvillä
kaiken aikaa edestakaisin
hermostuneet puut
kasvot, haarukka ja ei haarukka.
Kesken kaiken kaikki näkyvillä
maisema ja ei maisema
kaikki näkyvillä.
Lapset ja pallo
ei palloa
pallo ja hot dog.
Maata ja ei maata
näkyvillä kaiken aikaa.
Kirja, juotava ja ei juotava.
Metsä, sen reuna ja nurmikko
viltti ja ei viltti.
Nyt et mene sinne hiekkaan!
Onko kylmä? Ja ei kylmä.
Kuuma, kesä, järvi
vene ja sukset.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS