Tekijä: Riku

Miksi kerrot minulle salaisuuksia

Miksi kerrot minulle salaisuuksia,
että luontosi on puuta
ettei minun kannata kirjoittaa
että olen pidempi kuin sinun
varjosi aamulla, kun aurinko vielä
etsii paikkaansa.

Toivottavasti tiedät, että paikkani
on siellä missä varjomme ovat
samanpituiset ja käyvät samassa
tahdissa.

Toivottavasti vielä joskus ymmärrät,
ettei meillä ole salaisuuksia
että varjomme on yksi ja sama
vaikka kävelemmekin kaksilla jaloilla.

Minun tehtäväni on ymmärtää.
Salaisuudet on kerrottava,
että varjomme joskus voisivat kohdata.

Haetaan yhdessä juhannuskoivut ja
kirjoitetaan puiden kylkiin
kaikki totuudet.

Rakas, anna anteeksi. Keitetään kahvit
ja ollaan hiljaa.

Play

Tilaa: Apple Podcasts | RSS

Tartun kynään viimeisenä

Tartun kynään viimeisenä. Juon kahvia.

Tuo minulle paperia niin kirjoitan sinut puhki,
märäksi.

Viipyilen kirjaimissa, talven loppuhetkissä,
reidelläsi.

Hidastan.

Annan kevään ottaa, mitä keväälle kuuluu.

En omista sanoja. En hallitse matkaa.
Jalkani ovat toisen.

Kuljetan sormeani. Haukon ilmaa.
En voi ymmärtää.

Juokset purona luokseni. Ihmettelen.
Äänesi tuo kesän.


Minä olen yö
      lämmin ja valoisa.
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS

Tämä ilta

Tämä ilta
kasvot, vedet, jotka kuljettavat
hanget piiloon, silmien toiselle puolelle.
tämä ilta, haavat, käsien huuto,
talvi, jäät, jotka putoavat
varomattoman syliin ja vaativat oikeuksiaan.

Tämä ilta tuo huomisen aamun,
sarastuksen ja höyhenenkevyet ajatukset.
Tämä ilta unohtaa suuntansa.

Unohdan kädet, illan ja hetken.
Hautaan ajatukset kimpuksi sidottuna.
Hautaan illan kuvan ja liimaan sen seinälle
ennen kuin kysyn kuulumiset ja hymyilen.

Tämä ilta, tuoli, vesilasi, keväämme.

Play

Tilaa: Apple Podcasts | RSS