Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Minut oppii nopeasti arjessa.
Kuuntelen Ultra Brata. Odotan sinua luokseni.
Elät musiikissa, minun arjessani.
Tiskaan kaikki muoviset astiat.
Laulan joululauluja. Popcorneja,
kesäyöltä tuoksuvat pyykit,
puutarhatonttu, Mikkeli, kylmä vesi,
ruodoton hauki, käsi ja käsi.
Margaret on kreikkaa ja Margo ranskaa.
Margot tarkoittaa helmeä.
Margot avaa oven, astuu sisään ja seisahtuu.
Hän haistelee ilmaa, yrittää muistaa.
Margotin peruukki on pesun jäljiltä raikas.
Hän seisoo paikallaan vielä pitkään.
Margaret on kreikkaa.
Margot tarkastaa huoneen katseellaan.
Hänen profiilinsa on ylväs.
Margo on ranskaa. Margot on helmi.
Makea, kihara, naurava, mukava,
suu, hiukset, silmät ja yöt,
ukko ja muori, lämmin syli ja tuhina.
Tänä jouluna ja kaikkina tulevina
minä kuulen sinut, näen ja haistan.
Tähti on luonamme. Rakkaus, kuusi
sinappi, huulet, hymy, silmät ja yöt.
Joulumme yllä on rakkauden tähti. Sen valossa näemme, että kynttilä, mieltä nostattava sävel, mantelin tuoksu ovat kehys ikuiselle kuvalle. Kuvassa suuret ja viisaat vaikenevat. Lapsi nukkuu. Ymmärrämme: rakkautemme on heijastus siitä rakkaudesta, joka kerran syntyi maailmaan. Tähti, tähtemme.