Oodi kesälle Saimaan rannalla

Kirjoitan vedestä, joka lyö rantaan. Vesi on aukeava nyrkki ja vaahtopäät sormet. Kerron kaikki tarinat nuotion äärellä. Täällä kliseet ryöppyävät jokaiseen säkeeseen ja rektiot unohtuvat. Minä olen tuulessa hiljaa. Sormet nuolevat kalliota.

Laineiden ja sormien lisäksi on äänet ja kosketus. Toiset kliseet, joiden äärellä herkistyy. Piste, jolloin etsii vihkonsa ja alkaa kirjoittaa ja toivoo, että tuuli puhaltaisi ajatukset paperille. Sormet tuovat kosketuksen. Tunteen, että on lähellä tai tarttuvat olkapäästä ja kuiskaavat hiljaa.

Luen teoriaa. Mikrokosmos on eilistä ja minotaurus vaikka molemmat ovatkin läsnä. Teksti vaatii  tämän päivän kuvan. Kuvan Saimaan rannalta. Heitän eilispäivän kuvilla vesilintua. Uikku älähtää.

On kesä ja sääret piilossa. Käsivarsiani en ole nähnyt hetkeen. Minua lämmittää kirja, vaatteet ja sinä. Kaikki aakkoset selitettynä auki. Kesä ottaa hitaasti ja Saimaa on kalaa täynnä. Syömme huomenna tai tänään. Syömme sormin. Syömme laineilla.

Laineet liplattaa. Tiedättehän. Vesi hyväilee, kun ui. Lokit nauravat ja uikkukin on antanut anteeksi. Närhi on yössä hiljaa. Minä kirjoitan. Istun tuolilla kalliolla. Ensyklopedia sanoo: Hiusten suojelu, Hjallis merellä, Hohtava karja, Holmberg Wilhelm.

Play

Tilaa: Apple Podcasts | RSS

Sävyt III

Kun lopulta valo osuu sysitummaan
(mutta silti vielä kirkkaaseen)
        aurinkoja
                        onkin
             tuhat
ja jokaisen pohjalla makaavan kiven
yksilölliset muodot voi erottaa.

Sellaista en osannut kuvitella.
 
 
Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS

Istun laiturilla

Istun laiturilla ilman paitaa
tuntemattomien perheenjäsenten läsnäollessa.

Yritän päästä eroon itsestäni,
mutta jotkin hedelmät ovat minulle liian viisaita.

Mistä muusta minä kirjoittaisin? Sinä uit.
Sinut minä tunnen. Sinulle minä kirjoitan.
Syötän mansikoita ja sinä uit jälleen.

Käsket minua riisumaan paitani ja pelkäät,
että palan. Sinulle minä palan en hedelmille.
Jatka uimista. Minä soudan vierelläsi.

Play

Tilaa: Apple Podcasts | RSS

Carambola

Suodata tästä runo. Minulla on käsivarsi,
pamppu ja muutakin. Arvaa.

Pakollinen kokeileva osuus

        Ahmatova kohtaa Hellaakosken,
        Bryggerin, Leinon ja Leinon:

        Ei tuskailet. Valkoinen pilkota;
        kukkaset metsässä kaikki.
        Nyt musta puut löydä enintään
        tai ei unelmat loimuu – valkoinen.

Sulje kuoreen, nuole ja

                           (Luetaan monotonisesti)
Play
Tilaa:  Apple Podcasts | RSS