Joulumme yllä on rakkauden tähti. Sen valossa näemme, että kynttilä, mieltä nostattava sävel, mantelin tuoksu ovat kehys ikuiselle kuvalle. Kuvassa suuret ja viisaat vaikenevat. Lapsi nukkuu. Ymmärrämme: rakkautemme on heijastus siitä rakkaudesta, joka kerran syntyi maailmaan. Tähti, tähtemme.
Kategoria: Runo
Nähdä sinut
Tahdon
Alkumme olivat sanat.
Luontomme kirjoitettuna paljaaksi.
Sanat etsivät ihoa.
Lauseet kietoutuivat toisiinsa.
Viimeinen ja kaiken alku
on yksi sana: tahdon.
Ääriviivat
Piirrän ääriviivat.
Piirrän, minkä aion ottaa.
Kirjoitan runon ihollesi.
Otan kuvan, kynän ja ääriviivat.
Puhallan lämpimiksi.
Otan sinut syliini ja kuiskaan.
Piirrän ääriviivat uudestaan.
Käden, jalan, korvan ja sen nipukan,
toisen korvan, huulet ja kaiken,
mitä niiden ympärillä on.
Aamulla ihmettelimme
Aamulla ihmettelimme rakkauden olemusta
ja liian makeaa teetä.
Olin näet tottunut käyttämään voimaa,
mutta uusi hunajapullo valutti lempeää kultaansa
paksuna, notkeasti juoksevana norona – melkein pyytämättä.
Kaikki oli yllättävän vaivatonta.