Ennen oli meri, jossa uiminen oli nautinnollista vain, kun heittäytyi silmät kiinni vellovien maininkien vietäväksi ja keskittyi ajattelemaan värikkäiden pikkukalojen leikkiä matalikoissa. Nyt on kallio ja tie, jossa on autuaan määrätietoisesti eteneviä suoria, ja mutkia, joiden kertomuksia odottaa malttamattomana. Joskus öisin aallot lyövät kallioon ja tavoittelevat tien pientareita. Jos silloin virtapaikkoihin syntyvää pyörrettä katsoo liian kauan voi tuntea nilkoissaan syvyyden nykäisyn.
Siirry sisältöön
Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä