Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Tämä aamu on novelli, jossa me yhtäkkiä
olemme maailman ainoat ihmiset
ja näemme kaikki värit ensimmäistä kertaa.
Minä syötän sinulle mansikoita,
joissa maistuvat maan salaisuudet
ja auringon polte, mutta käärmettä emme näe.
Lopussa melkein umpeen metsittynyt tie
johtaakin kaupunkiin. Vielä emme sitä huomaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Minä olen se, joka on hän ja pysyy.
Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos.
En minä, mutta hän, josta kerron.
Hän on se, joka minä haluan olla tai
se joksi muututaan.
Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä
rakensin kaivon näköiseksesi. Minä,
joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä
lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki ja
ilmiliekit. Sinä olet kuva silmissäni.
Härkälintu ui ja me olemme se, joka on hän ja
pysyy. Yö tuo raukean aamun, koivut ja sen,
joka ei ole hän ja hymyilee. Sinä kirjoitat
runoa vierelläni ja nojaat selkäsi tyynyyn.
Minä voin nukahtaa. Härkälintu ui.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Meri on nauruja ja tiirojen leikki. Eri väriset perheet syövät kummallisia eväitä ja ohitsemme kävelee liian kauniiden ihmisten loppumaton virta. Aurinko sulattaa rajat ja kuorii paljaaksi. Sinun kätesi lepää ihollani ja ääriviivani alkavat häipyä. Olen kämmenesi kokoinen. Kun suutelemme, kukaan ei enää näe meitä.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan ja oudolla äänellä laulavien lintujen yli minä rakastan sinua. Minä levitän kaipaukseni aamiaisleivälle ja kirjoitan sen näppärin sormin virallisiin viesteihin. Se pisaroi hikenä iholleni raskaita tavaroita kantaessani ja maistuu suklaalta ja vastapoimituilta mintunlehdiltä, kun nukahdan ajatellen sinua. Yöllä sen marjat kypsyvät tummiksi ja tuoksuviksi sinun aurinkosi valossa. Jos silloin olet hiljaa ja liikkumatta, voit tuntea hengitykseni ihollasi.Tilaa: Apple Podcasts | RSS