Avoin pöytälaatikko, joka juoksee taaperon perässä
Tänään minua vastaan käveli
joukko räikeästi pukeutuneita
kovaäänisiä ja
liian laihoja tyttöjä
sekä mies, jolla oli puku päällä mutta
joka oli unohtanut pestä kasvonsa.
Minä nielin kaikki heidän vaatimuksensa.
Illalla ympärilleni kasvoi
värikkäistä kankaista,
tauluista,
sanomalehdistä ja
auton renkaista rakennettu aita,
jonka läpi äänet eivät kuuluneet.
Sinä tulit istumaan viereeni –
se kestää mitä vaan, sanoit.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Miksi kerrot minulle salaisuuksia,
että luontosi on puuta
ettei minun kannata kirjoittaa
että olen pidempi kuin sinun
varjosi aamulla, kun aurinko vielä
etsii paikkaansa.
Toivottavasti tiedät, että paikkani
on siellä missä varjomme ovat
samanpituiset ja käyvät samassa
tahdissa.
Toivottavasti vielä joskus ymmärrät,
ettei meillä ole salaisuuksia
että varjomme on yksi ja sama
vaikka kävelemmekin kaksilla jaloilla.
Minun tehtäväni on ymmärtää.
Salaisuudet on kerrottava,
että varjomme joskus voisivat kohdata.
Haetaan yhdessä juhannuskoivut ja
kirjoitetaan puiden kylkiin
kaikki totuudet.
Rakas, anna anteeksi. Keitetään kahvit
ja ollaan hiljaa.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Etsin rytmiä, jossa vereni virtaa kaikkien aikojen kanssa. Huomaamatta alan hengittää sen mukana ja olen läsnä mutta kauniimmin. Tuntemattomien ihmisten intohimo valuu lävitseni. Kasvan kiinni syvälle sitkeiden juurakoiden ja kivenlohkareiden täyttämään multaan.
Sinä näet kuvia, joissa yksinäinen muovituoli seisoo vanhan lehmuksen juurella ja me muutumme siksi pariksi, jonka jalat liikkuvat täsmälleen samaan tahtiin.
Sinun kuvasi, minun rytmini.Tilaa: Apple Podcasts | RSS
Luen nykytilasta ja hämmästyn.
Pelkoni ovat yhtä käskyjeni kanssa.
Sinulla on vaatimuksesi ja tarpeesi.
Minulla 50-luvun hartiat.
Tilaa: Apple Podcasts | RSS